Palkkatasa-arvo

Palkalla on tultava toimeen

Syksyn liittokohtaiset sopimusneuvottelut antavat odottaa, että pääministeri Sipilän hallitus tekisi avauksen samapalkkaisuuden toteuttamiseksi. Kilpailukykysopimus halvensi entisestään naisvaltaisen kuntatyön hintaa. Kuntatyössä työskentelee matalalla palkalla niin miehiä kuin naisiakin. Nyt mitataan maan hallituksen ymmärrys julkisesta työstä, sen merkityksestä viennille, yhteiskunnalle ja kansalaisille. Jos hallitus ei  tartu toimeen, on nähtävissä, että julkinen työ matalapalkkaistuu. Palkat betonoituvat ja leikkaantuvat entisestään. Jos näin käy, se kertoo, että hallituksen mielestä tällä työllä ei ole merkitystä.

Maan hallitus on ottanut  naisvaltaisen julkisen sektorin ”kehittämisen kohteeksi”. Hallituksen keinona tehdä säästöjä on käydä pienpalkkaisen työntekijän kukkarolla. Keinovalikoimassa on muun muassa lisätä paikallista sopimista. Tutkimusten mukaan paikallisen sopimisen lisääminen kasvattaa sukupuolten välisiä palkkaeroja.

Sote- ja maakuntauudistus uhkaa heikentää naisten ansioita. Toistaiseksi ei ole julkisen työnantajaedustajan kanssa kyetty sopimaan palkkaharmonisoinnista eli siitä, että kenenkään uuteen soteen siirtyvän työntekijän palkkataso ei heikkene.

On koko yhteiskunnan etu, että palkkaeroja toimialojen kesken kavennetaan niin, ettei minkään toimialan palkkakehitys betonoidu. Suomen kilpailukyky tarvitsee ostovoimaa. VTM Milja Saari toteaa yleisen valtio-opin väitöskirjassaan ”Samapalkkaisuus – neuvoteltu oikeus”, että samapalkkaisuuden politiikka on keskeinen osa ihmisoikeuspolitiikkaa. Hän toteaa myös, että viime kädessä maan hallituksen tuleekin taata, että samapalkkaisuus periaatteena toteutetaan. Tämä on Saaren väitöskirjan tärkein johtopäätös. JHL yhtyy Saaren johtopäätökseen. Ilman hallituksen ohjelmallista ja rahallista tukea samapalkkaisuutta ei synny.

Sukupuolten tasa-arvo on Suomessa yleisesti tunnustettu perusarvo. Mutta kun katsoo eri toimialoja, on aiheellista heittää kysymys siitä, onko meillä sittenkin tasa-arvovajetta. Kilpailukykysopimuksessa sovittu Suomen uusi palkkamallihan suosi miesvaltaista vientialaa naisvaltaisen julkisen sektorin kustannuksella. Jako miesten töihin ja naisten töihin vaikuttaa osaltaan yhä niin, että palkkauksessa tasa-arvon toteutuminen on jäänyt puolitiehen. Samalla on hyvä muistaa, että miesten määrä julkisen sektorin matalapalkkatyössä on merkittävä.

Palkkaerojen kaventamista ei tulisi nähdä kustannuksena, vaan sijoituksena tulevaisuuteen. Se hyödyttää naisvaltaisten alojen lisäksi koko yhteiskuntaa tukemalla esimerkiksi kotimarkkinoiden menestymistä. Syksyn työehtosopimusneuvotteluissa onkin tärkeää saada kirjattua perusraamit sille, miten tasa-arvoista palkkapolitiikkaa edistetään.

Tässä ajassa on ominaista se, että epätasa-arvoisen palkkauksen uhreina ovat sekä miehet että naiset. Samapalkkaisuuden politiikka tulee nähdä osana ihmisoikeuspolitiikkaa ja osana yhteiskuntarauhaa. Valtiovallan on otettava vahvemmin vastuuta samapalkkaisuusperiaatteen ja tasa-arvoisemman palkkapolitiikan toteuttamisesta. Sosiaaliturvasta ei saa tulla palkan jatke.

Avainsanoilla: , , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *