Nollatyösopimus on työelämän syöpä

Niin kutsuttu ”nollatyösopimus” laajenee todella kovaa vauhtia. Siitä on tulossa oikea työelämän syöpä, joka rapauttaa työntekijöiden oikeuksia. Nollasopimukset kasvavat kovaa vauhtia myös JHL:n jäsenkentässä. Kannattaa olla tarkkana, jos tällaista sopimusta tarjotaan. Missään nimessä ei kannata muuttaa vanhaa työsopimusta nollasopimukseksi. Vaikka tilanne voi olla se, ettei muuta työtä ole tarjolla, silloinkin kannattaa kysyä työnantajalta, voisiko tämän työsopimukseen kirjata toisin. Kerron nyt, miksi näin…

Nollasopimus on työsopimus, jossa työntekijä sitoutuu olemaan työnantajan käytössä esimerkiksi 0 – 40 tuntia viikossa. Työnantaja ei kuitenkaan sitoudu tarjoamaan työtä, eikä näin ollen myöskään maksamaan palkkaa. Uutena villityksenä on tullut tapa korvata työtuntimäärien yhteydessä sana ”nolla” sanalla ”enintään”, jolloin asia voi näyttää paremmalta. Käytännössä alarajaa ei ole siinäkään tapauksessa sovittu. Kummassakin tapauksessa tilanne on se, että työntekijän on aina oltava valmiina vastaanottamaan työtä, ilman minkäänlaista lupausta siitä, että työtä on kuitenkaan tarjolla. Mikäli työnantaja tarjoaa työtä ja työntekijä ei ota työvuoroa vastaan, voi se pahimmassa tapauksessa olla työsuhteen purkuperuste. Potkujen lisäksi työntekijää voi odottaa työttömyysturvan karenssi, koska työvoimaviranomaiset voivat tulkita tilanteen niin, että työntekijä on kieltäytynyt hänelle tarjotusta työstä.

Kyseessä ei ole siis ”keikkasopimus” eli tarvittaessa töihiin kutsuttava sopimus, sillä nollatyösopimus on huomattavasti keikkasopimusta huonompi sopimus. Yksi iso ero tarvittaessa töihin kutsuttavaan sopimukseen (keikkasopimus) on se, että nollasopimuksella olet sidottu työnantajaan. Et siis voi tehdä töitä toiselle työantajalle ilman ensimmäisen työnantajan lupaa, koska työsopimuslain mukaan se voidaan tulkita kilpailevaksi toiminnaksi. Keikkasopimuksella taas jokainen työvuoro muodostaa oman työsopimuksensa, eikä sopimus näin ollen sido kumpaakaan osapuolta sovittuja työvuoroja pidempään.

Valitettavasti työntarjoamisvelvollisuus ja työsopimuksen sitovuus eivät ole nollasopimuksen ainoita ongelmia vaan niihin näyttää liittyvän useita muitakin ongelmia. Yksi tällaisista on valitettavasti ollut se, että mikäli työntekijä perää laillisia oikeuksiaan, tunnit tippuvat välittömästi, vaikka työtä olisikin tarjolla. Nollasopimuksia solmivat työnantajat kun monesti yrittävät välttää heille lailla määrättyjä velvollisuuksia, jotka ovat työntekijän lakisääteisiä tai työehtosopimuksella sovittuja oikeuksia. Näitä esille tulleita asioita ovat mm. sairausajanpalkka, arkipyhäkorvaukset, työvuoroluettelojen laatiminen ja muuttaminen, työaikakirjanpito, loman kertyminen, lomarahan maksaminen, lomautus ja työntarjoamisvelvollisuus osa-aikaiselle. Usein työyhteisöstä puuttuu myös työsuojelu- ja yhteistoimintaorganisaatio.

Edellinen listani on pitkä ja koko ajan tulee yhä uusia negatiivisia piireteitä, jotka liittyvät tavalla tai toisella nollasopimuksiin. Tämä selkeästi osoittaa sen, että ne työnantajat, jotka eivät muutenkaan kunnioita työelämän pelisääntöjä, käyttävät enemmän myös nollasopimuksia kuin hyvät työnantajat.

Aina ei edes työnantaja ole ymmärtänyt minkälaisesta työsopimuksesta on kysymys. Tämän vuoksi haluan muistuttaa myös työnantajia, että nollasopimuksen tarjoaminen on työnantajalle aina iso riski! Nollasopimusta tarjoamalla ei saa motivoitunutta ja työhön sitoutunutta työvoimaa. Kannattaa muistaa, että nykyaikana työnhakijat keskustelevat verkossa ja sana kiirii, joten työnantajan maine voi nopeastikin kärsiä.

P.S. Mikäli haluat, että nollasopimus kielletään lailla, käy allekirjoittamassa kansalaisaloite verkossa: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1065

Avainsanoilla: , , , , , ,

4 kommenttia artikkeliin “Nollatyösopimus on työelämän syöpä

  1. Hyvä selvennys siitä mikä on nollasopimus!
    Tietoa pitää ahkerasti jakaa sinne missä on tarvetta, ainakin nuorten työntekjöiden keskuuteen.

  2. Hyvä kirjoitus!

    Lailla tätä ei silti tarvitse kieltää, koska tällekin voi olla oikeasti myös tarvetta. Sen sijaan jollain muulla tavalla voisi säätää, että 0-sopparista ei käytettäisi pitkäaikaisiin työntekijöihin vain siksi että pelätään töiden vähentyvän joskus ja on helppo laittaa kaikki pois. Eli ei saisi siirtää yritysriskiä työntekijälle: uusrekrytointi on aina riski mutta sen kantaminen kuuluu yritykselle!

  3. Ei nollasopimuksessa ole sinänsä vikaa, vika on työaika laissa.
    Ensinnäkin täytyy olla laki joka kieltää useamman kun yhden työajan, esim. 0-40h/viikko kielletty, koska työaikoja rajattomasti. 10h/viikko sallittu, on ainoastaan yksi työaika, samoin 0h/viikko on sallittu.
    Työaikalakia on muutettava siten että osa-aikaisilla
    maksetaan se yksi tuntimäärä, joka on kirjoitettu työsopimukseen, mutta jos tunnit menevät yli niin niistä ylimenevistä tunneista maksetaan 1,5 kertainen määrä, ovat siis ylityötunteja eli 0-sopimuksessa kaikki tunnit ovat ylityötunteja.
    Tämä lattaisi myös työnantajat miettimään mitä sopimukseen kirjoittavat. 0-40 sopimukset ovat ainoastaan turha oikotie työnantajille. Minä työnantajana olen aina miettinyt kuinka paljon tarvitsen työntekijöitä ja montako tuntia heitä tarvitsen, piikeissä olen teettänyt ylitöitä. Yrittämisen yksi tärkeä tekijä on se työntekijä.

  4. Laajentavana pienyrittäjänä koen että nollasopimukset ovat hyvä juttu. Jos liikevaihto ei aina riitä täysien palkkojen maksuun, teetetään työtä se mitä pystytään maksamaan. Loput tekee yrittäjä palkatta itse. Taatusti meilläkin firmassa pyritään nollasopimuksesta huolimatta täysiin viikkotunteihin. Ongelma on se, jos kauppa ei käy. Mistä maksat työntekijälle jos itsekkään yrittäjänä et saa mitään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *