Lapsissamme on tulevaisuutemme

On hienoa, että saan kirjoittaa lasten oikeuksista juuri tänään, jolloin sunnuntaina 20. marraskuuta liput hulmuavat Lapsen oikeuksien merkiksi. Yhdistyneiden kansakuntien (YK:n) edeltäjän Kansainliiton aikana vuonna 1924 tehtiin ensimmäinen lasten oikeuksia koskeva yleismaailmallinen julistus, Geneven julistus.

YK hyväksyi Lapsen oikeuksien julistuksen marraskuussa 1959, siis kohta 60 vuotta sitten. Kesti tasan kolmekymmentä vuotta siihen, että oikeudet kirjattiin valtioita sitovaksi YK:n lapsen oikeuksien sopimukseksi, jonka lähes kaikki maailman valtiot ovat ratifioineet. Vain Yhdysvallat eivät ole ratifioineet sopimusta. Yleissopimus lapsen oikeuksista pitää sisällään paljon asiaa, kansalaisoikeuksista sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin.

Julistuksessa on kymmenen periaatetta ja jokainen kohta on puhututtaa tänäkin päivänä. Asiat eivät ole lähimainkaan kunnossa! Nostan tässä esille muutaman periaatteet, jotka kaipaavat edelleenkin erityistä huomiota.

Ensimmäinen periaatteen mukaan lapsen tulee saada nauttia kaikkia julistuksessa määriteltyjä oikeuksia. Hyvä näin! Kunhan vaan muistetaan.

Toisen periaatteen mukaan lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle pitää taata edellytykset normaaliin kehitykseen niin henkisesti kuin fyysisesti. Tämä pitää taata lapselle joko lainsäädännöllisesti tai muutoin.

Juuri nyt Suomessa on menossa erittäin monet lainsäädäntöuudistukset ja niitä valmisteltaessa näitä periaatteita kannattaa lukea. Olemme monessa suhteessa menneet eteenpäin, mutta katsommeko kaikissa lakiuudistuksissa tilannetta lapsen silmälasien kautta?

Uudistettu varhaiskasvatuslaki sisältää kirjaukset osallisuudesta ja vaikuttamisesta. Lapsen mielipide ja toivomukset tulee selvittää, kun suunnitellaan ja toteutetaan lapsen varhaiskasvatusta.

Myös vanhemmille ja huoltajille tulee olla mahdollisuus osallistua lapsen varhaiskasvatukseen. Kaikki tämä vaatii uudet otteet laadittaessa varhaiskasvatussuunnitelmia.

Neljännessä periaatteessa lapsen tulee saada nauttia sosiaalista turvaa. Hänellä tulee olla oikeus asianmukaiseen ravintoon, asumiseen, virkistykseen ja lääkintähuoltoon. Tässä periaatteessa otetaan huomioon myös lapsen äiti ja huolenpito raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen.

Muutama päivä sitten kuulin radiosta siitä, kuinka ruokajonon pituus Helsingin Myllypurossa oli pitkä. Mietin, montako lapsiperhettä on jonossa?

Yhdeksännen  periaatteen alku on kirjattu: ”Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi.”

Ainakaan tämä periaate ei ole kristallinkirkas tänäkään päivänä.

On ihailtavaa, miten lainsäädäntöä ja sopimuksia on saatu kirjattua huonoinakin historian hetkinä. Onko silloin ollut enemmän yhteisöllisyyttä ja inhimillisyyttä?

Otetaan jokapäiväiseen käyttöön nämä hienot periaatteet ja luodaan lasten kautta meille vanhemmillekin parempi tulevaisuus!

Avainsanoilla: , , , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *